Näytelmiä ja MH:n ruotimista ;)

Viikko sitten lauantaina 15.9. kävimme Marion kanssa valkkareiden päänäyttelyssä eli SSKY:n erikoisnäyttelyssä. Mikonkin olin sinne hätäpäissäni ilmoittanut, mutta päätin kuitenkin jättää kotiin. Kyseiseltä tuomarilta on Mikolla jo vuoden takaa arvostelu ja muutenkin taitaa tuomari tykkätä pienemmistä ja pitkäkarvarvaisista koirista :) (Mikko olisi ollut omassa luokassaan jättimäinen kahteen paikallaolleeseen kilpakumppaniin verratuna.) Mikon poisjäännissä oli myös se onni, että kyydissämme ollut valkkarineiti Milli aloitti juuri juoksut, että olisi voinut olla meillä matkassa ongelmia :D Oli  muutama muukin tehnyt "mikot", kun 29 ilmoittautuneesta paikalla oli vain 23 koiraa. Valkkaripentuja oli vain yksi eli Mario, mutta sekin oli siirretty toiselle tuomarille. Marion arvosteli Leila  Kärkäs ja arvostelu oli todella upea! Tuloksena siis KP ja ROP-pentu. Tuomari suullisestikin kehui koiraa ja piti Mariosta kovasti. Arvostelu Marion näyttelyiden alla.

Mario tuomari Leila Kärkäksen arvosteltavana.

Poika ja palkinnot

Sunnuntaina 16.9. oli Mustin vuoro suunnata MH-luonnekuvaukseen. Luonnekuvauksen tuloksen laitoinkin jo viimeviikolla tänne näkyville. Kuvaus meni varsin "mustimaisesti". Oltiin nimittäin metsässä, jossa oli vasta kaadettu puita, joten reilusti oli risuja tarjolla ;). Kolmen minuutin paikallaolo hoidettiin siellä risujen keskellä, joten minä seison ja yritän pitää pokkani, kun Musti riuhtoo risuja ja tipputtelee niitä eteeni heitettäväksi, vinkuu ja yrittää kiinittää huomioni, käy istumaan jos huomaisin ja lopulta käy silppuamaan maahan makuulleen risuja, kun ei mitään tapahtunut :)
Etäleikkijää Musti katseli ja kun päästin irti, kääntyi, katsoi minua, huomasi maassa pystyssä riman (aloitusmerkki tälle osiolle :D), kiskaisi riman irti, tiputti eteeni ja jäi odottamaan heittoa katsellen minua ja keppiä vuorotellen ;) Tätäkään ei taidettu etäleikissä hakea :D
Haalareita ei Musti ominpäin uskaltanut lähestyä, vähän haukahteli. Räminälaite oli helpompi. Aaveet eivät olleet niin pelottavia, kun ei ääntäkään päästänyt ja seisoi edessäni. Aaveiden kääntyessä säpsähti ja tuli minun kanssa tutustumaan tyyppeihin. Kaikkiin ihmisiin suhtautui positiivisesti ja lähestyi, vaikkei mitenkään erityisen kiinnostunut vieraista olekaan.
Loppuampumisesta ei välittänyt leikkiessä, eikä muutenkaan, mikä oli odotettavissa. Tosin taas se laukausten odottelu paikallaan vaihtui kuusen oksien repimiseksi, kun niitä oli siinä ihan vieressä houkuttelevä läjä :D
Se, mikä tässä eniten yllätti, oli alun takaa-ajo-osuus. Ei mitään reaktiota. Minä olen sitä mieltä, ettei Musti huomannut, kun oli muutakin kiinnostavaa. Tuomareiden mielestä huomasi, muttei ollut tarpeeksi kiinnostava saalis. Voi olla niinkin, mutta minusta se oli oudosti järjestetty: ylämäkeen, jossa pieni karvainen rätti häviää mäen taa minunkin katsekorkeudelta. Musati katselee vähän minun polvien yläpuolelta. Koira nyt ei tietenkään pelkällä näköaistilla pelaa, mutta tuskin pelkällä kuulollakaan jahtaa, jos ei ole vilaustakaan huomannut??? Muualla olen nähnyt tämän saman virityksen ihan tasamaalla koiran edessä... Ja kun Mustilla on taatusti saalisvietti kohdillaan. On ihan sama, mitä karjun perään, kun rusakko lähtee pihalta. Sinne menee Mustikin metsä rytisten ja löntystelee sitten muutaman minuutin päästä samaa jälkeä takaisn nenä maassa muina miehinä :)
Lopputuloksen oli aktiininen ja sosiaalinen koira. Järjestää itse tekemistä tarvittaessa. Se on meidän Musti!

Tämän viikonlopun ohjelmassa oli eilen 22.9. ajelu Turun ryhmänäyttelyyn ja takaisin. Tuomarina oli Puolasta Waldemar Mrowiec ja koiria 22 kpl ilmoitettuna. Mariolla oli viimeinen esiintyminen pentuluokassa ja kyllä kehänlaidallakin hämmästeltiin, että pentu vai? ;) No, onhan Mario kookkaan puoleinen nuorukainen :) Tuomarikin kysyi iän ja totesi naurahtaen, että tuollainen "pieni" pentu :) Mario oli jälleen ainoana pentuna KP+ROP-pentu. Mikolle tuomari olisi halunnut mustan kirsun. No, ei se taida olla mahdollista muuta kuin värjäämällä. Tosin tämän tuomarin kohdalla olisi noki nenästä jäänyt huomaamatta, kun ekaa kertaa jouduin itse näyttämään koirien hampaat :) Mikko kuitenkin ERI, NUK1 ja SA. Ei kuitenkaan sijoitusta PU-kehässä. Siellä pärjäsi vain vanhemmat pitkäturkit ;) Mun pojat olivatkin ainoat lyhyempikarvaiset versiot urosten puolella :) Näyttelyiden alla poikien arvostelut ja taas Mario sai Mikkoa paremman ja jopa pitemmän arvostelun. Yleensä pennulla on lyhyemmät ;) Kivasti meni siis.
Nyt ehkä Mikon näyttelyt jäävät vähemmälle luonnetestiä odotellessa ja keskitytään Marion uran avaamiseen. Junnuluokkaan on Marion aika siirtyä! Saas nähdä, kun kermat kuoritaan noista pentuluokan arvosteluista, niin kuinka Mario pärjää. Tottakai toivotaan hienoa menestystä virallisissakin luokissa! Nyt talvella noita näyttelyitä ei vaan kauhean tiheästi ole ja ihan kaikkialle ei viitsi lähteä :) Ja vähän pitäisi Marion hyppimistä kehässä (minua vasten) saada jollakin hillittyä ;) Ensimmäistä virallista koitosta kuukauden kuluttua Viron Rakveressa odotellessa...